Janin soolojakso, osa 2 - Pitääkö ensin rakastaa itseään?
Mä käyn tässä kauden päätösjaksossa läpi tämän kauden vieraiden herättämiä ajatuksia rakkaudesta. Mä oon saanut käydä hienojen ihmisten kanssa syviä, herkkiä ja hauskoja keskusteluja rakkaudesta, ja mä huomaan, että ne keskustelut ovat jättäneet muhun jälkensä. Oon saanut konkreettisia oppeja ja arvoja, joihin nojautua. Mikä oli se hetki, jossa Atte Kilpinen tajusi, miksi on ylipäätään elossa ja löysi samalla elämänsä rakkauden? Mikä on Kirsikka Simbergin mielestä kauneinta rakkaudessa? Entä onko tuntematonta ohikulkijaa mahdollista rakastaa? Mä puhun tässä jaksossa myös siitä, miten paljon tämä mennyt kesä on muuttanut mua ja mun suhdetta rakkauteen. Siihen liittyy pesäpalloa pelaava nunna ja pommilla veteen hyppääminen. Entä miten tästä eteenpäin? Joskus on käytävä ihan pohjalla löytääkseen taas toivon rakkaudessa, ja kuten vanha oppi menee, on vaikea rakastaa toista, jos ei ensin uskalla katsoa silmiin itseään. Lopussa vastaan myös teidän kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin monisuhteisuudesta ja itsensä rakastamisesta. Mä toivon, että tää podcast on osaltaan voinut tarjota sulle paikan, jossa peilata omaa elämää, ajatuksia ja tunteita. Paikan, joka on tuntunut turvalliselta tai avannut jotain uutta susta itsestäsi tai ihmisistä sun lähellä. Toivottavasti oot saanut myös nauraa, sekä itsellesi että muille. Ehkä tää on ollut myös paikka, jossa sä olet uskaltautunut katsomaan jopa sitä kipeintä kohtaa sun tarinassa edes aavistuksen uusin silmin. Mitä jos se kohta onkin se, joka tekee susta näkijän? Antaa sulle kyvyn nähdä tästä maailmasta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei vielä näe. Tai antaa uskalluksen puhua jostain, mistä muut vielä vaikenee.