Samuli Putro - Rakkautta sanoista tekoihin
Tämän viikon vieras, laulaja, lauluntekijä ja kirjailija Samuli Putro, on elänyt oikeastaan kaksi musiikillista kulta-aikaa ja toisen harjalla hän taiteilee juurikin tällä hetkellä. Valtavasta menestyksestä huolimatta hän katsoo edelleen silmiin ja vastaa tekstiviesteihin lämpimästi. Hän on ihmiselämän tarkka ja sävyisä tulkitsija. Hän on jättänyt lauluillaan ja sanoituksillaan jälkensä useisiin sukupolviin. On häkellyttävää ajatella, että yhden ihmisen havainnot maailmasta voi muuntua kokonaisen kansakunnan tunnemuistiksi. Jaettuja hetkiä ja väläyksiä elämän varrelta. Hetkiä, joihin emme olisi ehkä osanneet pysähtyä, ellei hän olisi kirjoittanut niistä lauluja. Mulle nousee mieleen vuosi 2003. Olen juuri palannut takaisin Suomeen ja mulla on uusi ystävä. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi ja huomattavasti kokeneempi. Me humallutaan keskellä päivää ja poltetaan tupakkaa. Ystävä soittaa mulle ensin Pepe Willbergiä ja sen jälkeen Zen Cafén kappaleen Piha ilman sadettajaa. Ensimmäistä kertaa elämässä musta tuntuu, että mä olen aikuinen, jolla on jo elettyä elämää takana. Me puhutaan tässä jaksossa siitä, kuinka rakkaus on sanojen rinnalla myös määrätietoisia tekoja. Joskus tärkeintä on viedä toiselle aamukahvit sänkyyn, kun taas toisessa kohtaa arvokkainta on sanoa ääneen, että minä rakastan sinua. Me puhutaan myös miesten välisestä rakkaudesta ystävyydessä ja siitä, mikä rakkaudessa on pelottavinta. Millainen Samuli Putro on rakastuneena? Entä silloin, kun mustasukkaisuus ei jätä rauhaan?